Satujen ja elokuvien, vai tosielämän pahikset

Joulupyhien tunnelman siivittämänä, tuli mieleen joulun ajan leffamaratonit. Sitten tuli mieleen moni elokuva, josta tuli mieleen elokuvien juonen viestit ja opetukset. Äitini opetti, että älä usko elokuviin ja satuihin – elämä opetti toisin.

Kysyin joskus eräältä käsikirjoittajalta, mistä kaikki ne juonenkäänteiden ideat oikein tulevat?

– Tosielämästä, hän vastasi.

Sain kokea sen ihan itse.

Näin jalostui ja konkretisoitui seuraavanlainen kertomus tosielämän piinaavien ja ahdistavien draamaelokuvien roolihahmoista, joka on muhinut mielessä ja hakenut muotoaan tässä jo tovin.

Millaisia tunteita sinussa herättää sanat: manipulointi, valehtelu, kertomatta jättäminen, kavallukset, petokset, uskottomuus, kuristusyritys, muiluttaminen, kiusaaminen, kykyjen aliarviointi, piiloarvostelu, vähättely, oudot sattumat, teatraalisen suuret rakkaudentunnustukset, sanojen ja tekojen ristiriita, epäilyttävät selittelyt, muuttuvat selitykset, epäjohdonmukaisuus tai hyväuskoisten hyväksikäyttäminen?

Millaisia tunteita herättää tilanne, kun elokuvan päähenkilöä, Cindyä tuijottaa joukko silmiä muljauttelevia, epäuskoisia ihmisiä, jotka eivät usko mitä hän sanoo, ja jopa kyseenalaistavat kaiken, hänen yrittäessään kertoa, mitä kaikkea ikäviä ja todella satuttaviakin kokemuksia hän on joutunut, symppiksenä tunnetun puolisonsa kanssa kokemaan? Läheiset alkavat kuitenkin pitää Cindya ensin ehkä yliherkkänä, sitten jopa vinksahtaneena ja hulluna. Lopulta Cindy alkaa kyseenalaistaa itsensä, että ehkä hän onkin oikeasti tulossa hulluksi ja vain tulkitsee asioita väärin; ehkä kaikki onkin vain hänen mielikuvitustaan; omituisten tapahtumaketjujen ja piinan kuitenkin vain jatkuessa päivästä toiseen.

Tuleeko mieleen joku leffa? …vai kuulostaako jotenkin tutulta?

A) Jos tunsit vahvan ”tiedän mistä puhut” -tunteen, mielesi valtaa todennäköisesti helpotuksen sekä ahdistuksen sekainen tunnekuohu; tiedämme molemmat, mistä on kyse. Eikö ole helpottavaa?

B) Mikäli luit vain listan ikävältä kuulostavia, leffojen juonenkäänteistä tuttuja sanoja, et todennäköisesti vielä tiedä, mihin tällä viitataan. Ehkä jopa kyseenalaistat tässä esille nostettuja asioita, kuten monet tekevät. Sinänsä ihan ymmärrettävää. Mutta ole iloinen; kuulut onnellisten tietämättömien joukkoon. 

C) Mikäli tunsit sisälläsi ivallisen naurun, jota on vaikea pidätellä, olet todennäköisesti pahinta sorttia yksi niistä, joihin tässä viitataan. Sellainen, joka mielellään jakaa tällaisen kirjoituksen, mitätöivällä, arvostelevalla tai muutoin ivallisin saattein höystettynä.

D) Sitten on niitä, jotka tuntevat pistoksen sydämessään, sulkevat silmät ja korvat, ja lopettavat lukemisen kesken, koska eivät kestä enempää sisältä kumpuavaa ja lamaannuttavaa itsekritiikkiä. He tyhjentävät sivuhistorian ja vilkuilevat ympärilleen, että eihän kukaan vain nähnyt, että ”salaa” tuli lukeneeksi tällaisen kirjoituksen.

Jos kuuluit ryhmään A, tiedät kuinka tuskallista se on, kun outojen tapahtumien, muuttuvien selitysten, perättömien vastahyökkäyssyytösten sekä tekojen kanssa ristiriidassa olevien puheiden myötä, on mielesi ajettu tilaan, jossa kyseenalaistat jo oman mielenterveytesi, etkä enää tiedä, mihin uskoa. Takana on ehkä pitkä terapiatie ja psykiatrin kirjoittamassa lausunnossa lukee ICD-10-diagnoosikoodi F43.1 = traumaperäinen stressihäiriö.

Jos kuulut ryhmään B, et ole ehkä kiinnittänyt huomiota, että sellaiset symppikset, johon tässä viitataan, puhuvat ehkä omista asioistaan hyvin vähän ja pintapuolisesti (peitellen totuutta) tai sitten jopa korostuneen imelästi (peitelleen totuutta). Saatat pitää tuosta ”symppiksestä” kuulemiasi kertomuksia vain psyykkisesti epävakaan, huomionhakuisina sepityksinä. Et ehkä ymmärrä vielä, kuinka kiitollinen olisit henkilönä A, kuulumisestasi ryhmään B. Toivon, että tämä kirjoitus saa edes pienen pohtivan tilan ajatuksissasi, ymmärtääksesi, että kieroja ja pahoja ihmisiä on ihan oikeasti olemassa.

Jos kuulut ryhmään C, ei tästä kirjoituksesta ole sinun kaltaisillesi ihmisille mitään hyötyä, koska kaltaisesi ihmiset harvoin tajuavat tai tunnustavat omaa inhottavuuttaan, saatika kokisivat tarvetta muuttaa itsessään mitään; mitäpä sitä täydellistä muuttamaan… Siihen sikariklubin miesten rehvas nauru päälle.

Jos kuulut ryhmään D, ei tästä kirjoituksesta niin ikään ole sinullekaan juurikaan hyötyä; varsinkin jos lopetit lukemisen kesken. Henkilöllä D, saattaa (huom saattaa) olla kuitenkin paremmat mahdollisuudet kehittyä ihmisenä, vaikkakaan he tuskin tulevat pääsemään geneettisestä, kroonisesta tuskastaan, levottomuudestaan ja impulsien orjuudesta eroon, koskaan. Vastustamattomista houkutuksista ja niiden jälkiseuraamusten alati hiipuvan katumuksen myötä, kehittyvät todennäköisesti vain oman tunnon päällemaalauksen ja moraalikäsienpesun taidot.

Mistä sitten on kyse?

Tuntuu, että on joukko ihmisiä, jotka pelkäävät olla yksin, joilla on pakko olla joku; joko ulkoa tulevien statuspaineiden ja itsensä pönkittämisen vuoksi tai sisäisen turvattomuuden tukahduttamisen vuoksi, etsien paniikinomaisesti helpottavaa lapsuuden kodin laumaturvaa. 

Sellaiset ihmiset tuntuvat hankkivan itselleen ”tilaa tästä muiden ihailua” -katalogista, sellaisen omaa egoa pönkittävän puolison, jota ei oikeasti rakasta vaan pitää metrin narussa vain, koska ei halua olla yksin tai haluaa kuulua tiettyyn sosiaaliseen statusryhmään. Ehkä tuon katalogipuolison tuotekuvauksessa luki lista hyödykkeitä, joita sai kaupanpäälle, kunhan jaksaa vaan katsoa muutoin rumaa tai tyhmää akkaa/ äijää. Se on surullista, koska sääliksi käy molempia, mutta eri tavalla. Katalogipuolison puolesta käy sääliksi, millaisen ihmisen orjaksi ja hyödykkeeksi hän on joutunut ja kuinka hän ansaitsisi oikeaa rakkautta. Katalogista puolison tilannut, ”ihminen,” tuo omahyväinen sika, herättää empatiasäälin sijaan vain syvää inhosääliä ja vihaa. Nuo katalogin selaajat jatkavat parisuhteenkin aikana tyttökatalogien selaamista ja rehvastelevat äijäklubeilla naisseikkailuillaan. Sekö tekee miehestä kuninkaan? Hyi hemmetti. Samaa kylmän ylimielistä rotua näkee joskus myös pintaliitäjien yöelämän naistenvessassa. Pidän sellaisia ihmisiä lähinnä iljettävän säälittävinä; yksinkertaisina mulkkuina, jotka eivät välitä muiden tunteista, eivätkä tiedä todellisesta hyvyydestä ja rakkaudesta mitään. Ja sen he tietävät todennäköisesti itsekin. Ehkä nimenomaan sen rakkauden ja hyvyyden, sydämessä kirvelevän puutoksen, he peittävät juuri niillä rehvastelevilla hyväksikäyttöseikkailuillaan.

Moni satu ja elokuva on opettava ja varoittava kertomus. Suurimmalle osalle sadut ja elokuvat ovat kuitenkin vain fiktiivistä viihdettä, ymmärtämättä, että fiktio on vain muunneltu versio todellisuudessa tapahtuvista asioista. Sen oivaltaa, ikävä kyllä, todennäköisesti vasta kipeän, omakohtaisen kokemuksen kautta. 

Tosielämässä hukkuminen on dramaattiseen elokuvaversioon verattuna hyvinkin huomaamaton tapahtuma, samoin henkinen piina ja petollisuus, jota ei välttämättä heti huomaa tai uskoisi todeksi.

Onneksi kaikkien ei sellaista tarvitse kokea, mutta sellaisten kokemusten runtelemat ihmiset, osaavat arvostaa sitäkin enemmän rehellisyyttä ja hyviä ihmisiä sekä kykyään oppia tunnistamaan helpommin, aidot jyvät petollisista akanoista – sekä katsomaan elokuvia uusin silmin.

Published by Netta Tiitinen

Kuvataiteilija, yrittäjä ja ulkoilma-addikti. Luonnosta, maailmasta, politiikasta, sosiologiasta, filosofiasta ja psykologiasta kiinnostunut ajattelija, kirjoittaja ja elämän koukeroiden kyltymätön tutkija. Poliittisesti ja hengellisesti määrittelemätön oman tien kulkija ja realistisen optimistinen ongelmaratkaisija, joka uskoo luovuuteen, sitkeyteen ja moninaisen huumorin parantavaan voimaan. Kotisivu: www.nettatiitinen.fi

%d bloggers like this: