Uusi vuosi, uusia retkikavereita, uusia riippumattokokemuksia ja uusia nuotiogourmeita

Uusi vuosi alkoi onnistunein kulinaristisin elämyksin ja elämäniloa hiljalleen eheyttävin, antoisin kokemuksin! Mikä parasta; joka päivä oppii uusilta ihmisiltä jotain uutta, kuten että pakkausmateriaalien joukosta talteen ottamiani, uteliaana nyt kenkien yökuivatukseen kokeilemiani silicageelipusseja, voi kuivattaa uudelleen imukykyisiksi uunissa tai pidemmillä vaelluksilla, hätätapauksessa jopa paistinpannulla.

Kuten todettua, hyvässä seurassa ja ulkoilmassa, luonnon keskellä, kaikki maistuu hiukan paremmalle. Pussiruokakin muuttuu michelinvaatteissa, kolmen tähden gourmeeksi. Kivat retkikaverit, nauru ja mielen herkistävät maisemat, tuovat vielä yhden tähden lisää. Sitten kun vielä kuun valossa ja tähtitaivaan alla, nähdään vähän extravaivaa, ollaan jo lähellä viiden tähden elämystä.

Kun savulohi, kevyesti esikeitetty purjo sekä ranskankerma on maustettu hellästi rosé-pippurilla ja mustapippurilla, sekä haudutettu yön yli kylmässä, tarvitaan enää unikaveriksi kuorittuja ja lohkottuja punajuuria kera rosmariinin ja suolahyppysen, omiin folionyytteihinsä käärittyinä. Seuraan liittyvät myös niin ikään valmiiksi folioon käärityt perunat.

Päivän tutkimusretkien jälkeen nuotiotulen tunnelmasta nauttien ja tunnin verran kekäleitä nyyttien ympärillä pyöritellen, alkaa hiilloksen uumenissa suhina herättää jo veden kielelle. On aika laittaa viipaleet saaristolaislimppua paahtumaan ritilälle. Yön pimeydessä, perunoiden kypsyys tarkistetaan varovasti folion sisään kurkaten ja veitsellä halkaisten – mitä hiiltyneempi ulkokuori, sen parempi makuelämys kuoren sisällä. Kevyemmin paahtuneet voi sisämyksen lusikoimisen jälkeen, napsia pienen lohitäytteen kera suuhun kuorineen.

Pahimpaan hiukonälkään voi myös vähän varastaa alkupaloja kuormasta. Nimittäin tuo savulohihyve on yhtä taivaallista myös paahdetun maalahdenlimpun kuin nuotioperunankin kanssa. Kaprikset olisivat vielä kruunanneet kokonaisuuden. Ehkä myös lohitäytteen pieni kevyt moussemainen hienonnus …ehkä.

Aterian kruunaava, suussa narskuva jälkiruoka, valmistuu kätevimmin metsäkeittiön retkikeittimellä. Lämmin leipäjuusto, kruunattunalla lakkahillolla (ja halutessaan ripauksella kanelia tai kardemummaa), vielä koivutuohilautaselle aseteltuna, vie kielen ja sydämen mennessään. 

Kun vatsat ja makuelämykselliset odotukset on täytetty ja vieressä odottaa valmiiksi puihin viritetyt riippumattomajoitteet lämpimine makuupusseineen, on aika kastaa kuksat, asianmukaisin rituaalein, uuden vuoden uusille seikkailuille. 

Aamukahviturinat voikin sitten jo arvata, kun neljä erilaista riippumajoitetta on testattu, erilaisine makuupusseineen ja alustoineen.

Testasin itse jo pari vuotta sitten ostamaani, perinteistä DD Superlight Frontline Hammock -riippumattoa kera DD Hammocks Superlight 3×2,9m tarpin. Alustana jo loistavaksi todettu EXPED DOWNMAT 7 M. Testissä makuupussina, pikkupakkasolosuhteissa ensin varovasti kokeillen, uusi hankinta: PAJAK RADICAL 16H naparetkipussi. Illalla ei voinut muuta todeta, kuin että wau! Huikea fiilis! Yöllä tuli huomattua, että paksuista paksuinkaan pussi ei pidä kylmää, jos liukuestepinnastakaan huolimatta, sivulle luisuva alusta, ei enää eristä painopisteen alla. Ainut puute perinteisessä riippumatossa oli siis, että makuualustalle jäi toivomaan kotelointia tai muita kiinnitysmahdollisuuksia. Ilmatäytteinen makuualusta on liki välttämätön kylmissä olosuhteissa, jolloin sivuseinätkään eivät paina makuupussin ilmaeristyskerrosta lyttyyn. Kesäkuumalla saattaa kaivata niin ikään myös ilmatilaa kylkiin. Hyttysverkko tuntuu talvella turhalta, mutta se suojaa hitusen tuulelta ja pöllyävältä lumelta sekä pitää kätevästi jalkopäätyyn riisutut ulkovaatteet laitojen sisällä.

Ryhmän nuorin, 6-vuotias, reipas matkanjohtajamme nukkui myöskin DD Hammockin perinteisessä riippumatossa, kera alapuolelle ripustetun untuva-aluspeitteen, jolloin makuualustaa ei välttämättä tarvitse ainakaan lämmöneristyksen takia. Talvipussista ja untuva lisäpeitteestä koostuvassa lämpimässä pesässään muikeat yöunet nukkuneella retkeilijällä ainut paikka, jolle tuli vähän kylmä, oli kuulemma kasvot. Kovilla pakkasilla kommandopipo on hyvä olla makuupussin vakiovaruste ihan aikuisillakin, koska itsellänikin eniten palelee nenä …ja silmät (kyllä, silmät – usko tai älä).

Havenin, solotelttanakin toimiva “riippusänky” takasi niin ikään hyvät yöunet, ainakin öisenä luontoäänenä kuuluneen, hellyyttävän makean kuorsauksen perusteella. Sivuseinän sulkeminen, on kätevä ominaisuus varsinkin öisen, järveltä puhaltavan yötuulen aikaan. Tasainen pohja pitää myös ilmatäytteisen alustan takuuvarmasti paikallaan ja selän asento pysyy isollakin miehellä liki suorassa. Ainut huono puoli keskivertoa pidemmälle voi olla yhteen kokoon rajoittunut valikoima.

Sen sijaan poikittain nukuttava Amok oli melko avoimena mallina altis hienojen järvinäkymien suunnasta puhaltaneelle tuulelle. Tarpin säädöillä, olisi voinut toki lisätä halutessaan jonkin verran tuulensuojaa. Viileästä tuulenvireestä tykkäävää nukkujaa tosin ei öinen puhuri kuitenkaan kuulemma haitannut. Suorassa nukkuminen, takasi oikein hyvän asennon selälle ja pienen harjoittelun jälkeen poistuminen ja takaisin kömpiminenkin onnistui ilman mukkelismakkeleita. Plussaa Amokille ehdottomasti istuma-asentosäädöistä ja hyvistä säilytysratkaisuista, sekä ilmatäytteisen alustan oma kotelointi, jolloin alusta ei pääse liikkumaan. Hyttysverkkolla ei nyt ollut käyttöä, mutta sekin kuuluu olennaisena osana varusteisiin. Koko kannattanee valita ajatuksilla, jotta jalat yltävät reunastoppariin, painopisteen pysyessä silti kohdallaan.

Varsinkin nämä riippukeinujen uusimmat tuotekehitysversiot: Haven Tent ja Amok Draumr, herättivät paljon mielenkiintoa.

Kumman valitsisit? -kysymykseen kuului vastaus seuraavasti:

Tätä olen miettinyt paljon. Painot ovat aika samat. Kummassaki nukkuu hyvin ja tasaisena. Haven nopeampi pystyttää ja suojatumpi rakenne lumipyryssä, tuulessa tai rankkasateessa sekä telttakäyttömahdollisuus. Se on vähän kapea ehkä ja “kaukalon” reunat ovat jämäkät eli voivat tuntua kovilta. Hyttysverkko Havenissa helpompi käyttää. Amokissa parempi näkyvyys ja tuolimahdollisuus. Amokissa laajempi puiden leveyskaala. Haven edullisempi vaikka sisältää kaiken 330,00 hintaan, Amok taisi olla 415,00 koko setti talvialustalla kaamosalennuksella -20%. Amok oppimiskäyrä jyrkempi kuin Havenissa. Alussa Amokilla pannuttaa kerran tai pari. Amok on leveämpi ja ehkä hitusen laadukkaammin ja paremmista materiaaleista tehty. Erittäin vaikea valinta..

Peik Joutsen, tuo uusi retkiryhmäkaveri; “Kapteeni Punaparta”

Lämpimässä makuupussissa nukkumaan mennessä ja järvimaisemaan heräillessä, tuli liki eufoorisessa olotilassa mieleen se karu totuus, kuinka kotona tehty, tunteella ja kulinaristisella intohimolla valmistettu päivällinen, salamyhkäisen, selän takana juonittelevan puolison kanssa jaettuna, muuttuu onnistuneesta lopputuloksesta huolimatta kitkeräksi saviliejuksi. Siihen verrattuna, jäähtynyt kaurapuurokin maistuu hyvässä seurassa taivaalliselta; saatika miltä siihenkin verrattuna, maistui edellisen illan michelinelämys!

Tällaisten kokemusten myötä, alkaa elämäkin maistua jo umamilta. Kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissa kerrottu, karvaat kokemukset voivat tehdä elämästä pahimmillaan niin kitkerää, että mikään ei enää maistu miltään. Pahasti happamalla sitruunalla, suolalla ja polttavalla valkopippurilla petollisen ruuanlaittokaverin maustamaan kastikkeeseen, saisi laittaa melko paljon sokeria, vettä ja voita, ennen kuin maku paranisi. Moni kokki tietää, että olisi parempi heittää huono kastike menemään jo heti alkuun ja koittaa paremmalla onnella uudestaan. Mutta kun ei haluaisi heittää kaikkea hukkaan, jota on jo kastikkeeseen laittanut, siitäkin huolimatta, että kermaakin alkaa kulua pelastamiseen jo desitolkulla. Se on virhe monessa asiassa. Taustalla piilee ilmiö: ”konkurssisyndrooma.” On siis rohkeasti heitettävä kitkerä kastike menemään, ajettava vanha elämä konkurssiin ja perustettava tilalle uusi Minä Oy, uusine juttuineen ja untuvaisine höyhensaaritoimistoineen.

Katso lisää riippukeinuista ja nauti viiden tähden gourmet-unista ulkona!

Riippuva telttasänky, Haven

Maisemamatkailijan monitoiminojatuoli, Amok

Perinteisen riippumaton syleilyä tarjoava, DD Hammock

Published by Netta Tiitinen

Kuvataiteilija, yrittäjä ja ulkoilma-addikti. Luonnosta, maailmasta, politiikasta, sosiologiasta, filosofiasta ja psykologiasta kiinnostunut ajattelija, kirjoittaja ja elämän koukeroiden kyltymätön tutkija. Poliittisesti ja hengellisesti määrittelemätön oman tien kulkija ja realistisen optimistinen ongelmaratkaisija, joka uskoo luovuuteen, sitkeyteen ja moninaisen huumorin parantavaan voimaan. Kotisivu: www.nettatiitinen.fi

%d bloggers like this: