Yksi F60.6 voi pilata monen firman ja yhdistyksen maineen sekä monen ihmisen elämän

Moni yhdistys ja firma ovat joutuneet syyttä suotta mustalle listalle.

Kaikki me koemme sitä tiedostamattamme kuitenkin joka päivä. Yksi norovirustapaus vaikuttaa edelleenkin tietyn laivayhtiön maineeseen ja yhden ihmisen tekemä tietoturvahyökkäys voi romuttaa luottamuksen pitkäksi aikaa, kohun keskelle joutunutta, psykoterapiapalveluja tarjoavaa yritystä kohtaan. 

Esimerkiksi eräopaskoulutusta järjestävä, ruotsinkielinen yhdistys, on yksi niistä, joista ahdistuksen hikikarpalot nousevat otsalleni. Sen jäsenistön hyvätkin ihmiset ovat joutuneet tietämättään niin sanotulle mustalle listalle, vaikka heillä tai heidän toiminnallaan ei ole suoranaisesti asian kanssa mitään tekemistä. Tai no, tiedä häntä, onko joku tai jotkut heistä olleet tietämättään tai tietoisestikin osallisena asiassa, mutta minulla ei ole syytä tuomita kyseistä itse yhdistystä millään tavalla. Mutta ikävän mielleyhtymän vuoksi, en halua osallistua mihinkään, jossa kyseinen yhdistys on osallisena.

Samalle henkiselle mustalle listalleni on joutunut suomenruotsalainen purjehdusseura, espoolainen laskettelumäki, Lauttasaaressa sijaitseva tanssikoulu, helsinkiläinen kevytyrittäjyysfirma, kaikki käyttövaltuus-it-ratkaisuja myyvät firmat sekä kyseiseen henkilöön ironisen surkuhupaisesti liittyvä, ystävyyteen, rakkauteen ja totuuteen perustuva veljeskunta. Kaikkia niitä yhdistää, siis vain ja ainoastaan, yksi petollinen, juonitteleva henkilö, joka pilasi elämästäni monta isoa, olennaista ja tärkeää asiaa; ja opetti, mitä on lampaan vaatteisiin puettu susi.

On myös lista itselleni rakkaita, osa jopa todella rakkaita asioita tai sanoja, joihin liittyy lopun elämääni hyvinkin kipeitä muistoja ja mielleyhtymiä. Sellaisia ovat mm. meri, saaristo, retkeily, melonta, sauna, savusauna, hirsirakentaminen, kalastus, jooga, salsa, hedelmäsalaatti, antropologia, Örö, Hanko ja purjehdus. Yhtenä ylitse muiden, ahdistavimman mielleyhtymän aiheuttaa kuitenkin sana ”rapujuhlat.” Siinä ihan muutamia vain mainitakseni. Puhumattakaan listasta erilaisia nimiä ja paikkoja. 

Pahin asia kuitenkin, johon traumamielleyhtymä vaikuttaa; yksi ihmiselle tärkeimmistä asioista; rakkaus, luottamus ja parisuhteen luominen. Olisi toki elämäni täyttymys edelleen, löytää aisapari arkeen ja elämän intohimoihin, mutta pelko petollisuuden aiheuttamasta kivusta ja tuskasta on niin voimakas, että en uskalla enää kiintyä. Se on erittäin relevantti pelko, ei mikään omasta tahdosta tai asenteesta riippuvainen, vaan ihan evoluution muokkaamiin geeneihin nyt koodattu, autonomisen hermoston primääri refleksi.

Osa mielleyhtymistä voi olla arjen kannalta merkityksettömiä; sellaisia, joihin ei juuri törmää tai muutoin ovat niin pieniä tai arkisia, että mielleyhtymä rajoittuu vain pieneen säväykseen tai parhaimmassa tapauksessa ei siihenkään. Silti on kuitenkin lista asioita, joissa tuo ”säväys” on vähän voimakkaampi, kuten autoni takaluukku, pipot, lippikset, taulun ripustuslanka sekä Whatsapp, Instagram ja Facebook. Sitten esimerkiksi kaikkien Pei-ja Jäm-alkuisten tai Å-kirjaimella alkavien sanojen kohdalla, parasympaattinen hermostoni aiheuttaa pupillien laajenemisen sekä sykkeen ja verenpaineen nousun. Niitä kutsutaan arkikielessä myös ”triggereiksi.”

Lähes kaikilla meistä on vastaavia mielleyhtymiä. Kaikki eivät välttämättä ole sen suurempia traumoja, mutta kuitenkin ikäviin muistoihin liittyviä mielleyhtymiä. Osa niistä on jopa niin tiedostamattomia, että niitä ei edes huomaa. Harva kuitenkaan niistä kehtaa tai tulee kertoneeksi koskaan kenellekään ääneen. Suurin osa hautoo ne pahimmatkin sisälleen, sielun kipeiden asioiden omaan lokeroon. 

Osa mielleyhtymistä voi muuttua, kun tilalle kertyy tarpeeksi hyviä kokemuksia; uusia hyviä mielleyhtymiä. Jotkut mielleyhtymistä ei saa korjaavia kokemuksia ja siksi jäävät henkiselle triggrerilistalle loppuelämäksi.

Trauma ei ole sairaus. Se on seuraus

Kipeitä asioita on liki mahdoton unohtaa vaikka kuinka yrittäisi. Ja mitä suuremmat tunteet ja petollisimmat valheet, sitä syvemmät haavat ja traumat. Onneksi tämä tiedostetaan psykologiassakin ja terapeutit tekevät näiden asioiden ympärillä töitä monien ihmisten kanssa, joka päivä. Pahimmillaan trauma voi sairastuttaa jopa niin pahasti, että se haittaa jo normaalia elämää. Kyseessä on silloin traumaperäinen stressihäiriö: diagnoosikoodi ICD-10- F43.1.

Koska moni rakas asia on pilaantunut ikävillä mielleyhtymillä, ei niistä alun perin koitunut voimaannuttava, eheyttävä ja piristävä vaikutus enää samalla tavalla toimi. Se lisää osaltaan ahdistusta, kun kivoista asioista tulee vain paha mieli. Meloessa huikeissa maisemissa, tulee selittämättömällä tavalla huono olo: kurkussa ja vatsassa pyörii oksettava tunne, syke nousee, kylmä hiki puskee, kädet alkavat vapista ja henkeä ahdistaa. Sitä ei saa pois, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä mukavaan hetkeen ja pintapuolisen hyvään fiilikseen. Sitä kutsutaan myös traumaperäiseen stressihäiriöön liittyväksi, lieväksi paniikkihäiriöksi. Se on surullista. Hurjan paljon menee hyviä reissuja ja hienoja kokemuksia hukkaan, pelkkään traumahaavojen hoitoon.

Samalla kun on kerättävä uusia, positiivisia mielleyhtymiä saastuneista asioista, on yritettävä ladata akkuja asioiden ympärillä, joissa ei niitä samoja mielleyhtymiä ilmene; ikään kuin omia tontteja, jotka ovat säästyneet edes osittain siltä myrkylliseltä kosketukselta. Niitä sentäs on jäljellä vielä kourallinen, kuten taide, muutamat musiikkigenret, kulinarismi, äkkiväärä huumori, remakka nauru, äärirajoja haastava extreme-urheilu sekä historia ja yhteiskuntatieteet. Sosiologia, psykologia ja filosofia, ovat siinä 50/60 rajalla, jossa intohimo vielä onneksi vie pidemmän korren. Lukeminen voi silti ajoittain tökkiä, ajatusten harhaillessa ikävissä muistoissa.

Moni tuputtaa lääkkeeksi anteeksiantoa. 

Se on ihan kaunis ajatus. Monissa asioissa se toimii ja on tiettyyn rajaan asti omallakin kohdalla aikanaan auttanut. Itsellenikin antanut anteeksi, että liian kauan olin kärsivällinen ja yritin uskoa hyvään sekä rehellisyyteen. Kaikkea ei kuitenkaan pysty antamaan anteeksi; ei, vaikka kuinka yrittäisi itseään aivopestä mitä erilaisimmin keinoin. Roihuavaa kerrostaloa ei enää sammuteta jauhesammuttimella tai laajalle levinnyttä viirusta D-vitamiinilla, viinillä ja öylätillä, sen enempää kuin positiivisella ajattelulla tai kvanttifysiikan hokkus pokkus-voimallakaan. En toki halua viedä iloa niiltä, jotka ovat saaneet niistä helpotuksen omaan ahdistukseensa, mutta on muitakin keinoja päästä eteenpäin, jotka saattavat toki vaatia enemmän henkistä ja fyysistäkin forcea. Mutta tapansa kullakin. Saat vapauden ajatella kuten ajattelet, minä pidän kiinni siitä, mikä toimii omalla kohdallani parhaiten. Ja kun anteeksi anto-aivopesu ei kohdallani toimi, käytän muita keinoja.

Anteeksi anto voi olla myös haitallista. 

Oli keinot mitkä hyvänsä, fakta on kuitenkin se, että jokaisesta kokemuksesta syntyy aivoihin synapseja, sekä hyvistä, että huonoista asioista. Joillekin myös uskoon ja anteeksiantoon liittyvä itsesuggestiokin voi toimia pikakorjauksen jeesusteippinä. Mutta niitä syntyneitä synapseja ei noin vain hävitetä pois; muutenhan emme esimerkiksi oppisi mitään ja ajautuisimme samanlaisiin ansoihin uudelleen ja uudelleen. Juuri se eräänlainen anteeksi anto, mahdollisti senkin tuhoavan suhteen jatkumisen, liian monta kertaa. Anteeksi antamattomuudella on siis tärkeä rooli itseni suojelussa ja kognitiivisen kierteen katkaisussa. Siksi olen varovainen ja tarkka myös siinä, mitä annan itselleni anteeksi. En voi antaa loputtomasti itsellenikään anteeksi vääriä valintoja, jotta en tekisi niitä uudelleen.

En voi antaa itseni enää olla liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen, koska olen nyt nähnyt, mihin se johtaa. Enkä halua sellaista enää kokea. Koska hajoan. On myös suojeltava itseä.

On opittava, että yhdestä asiasta voi antaa yhden kerran anteeksi. Toinen kerta voi vielä mennä jonkin sortin ”vahingon” tai harjoittelun piikkiin, mutta kolmas kerta ei ole enää vahinko, vaan on jo tieten tahtoista, jopa kiusantekoa ja tietoista vedätystä. Sanotaan, että ”kerran varas on aina varas” ja ”kerran petäjä on aina pettäjä.” Mistä luulet noidenkin sanontojen jalostuneen ja saaneen niin vahvan legitimiteettisen hyväksynnän sekä aitiopaikan sanontojen ja kansanviisauksien joukossa? Ihminen hyvin harvoin syvimmiltä vieteiltään muuttuu. Toki pintapuolinen persoonallisuus voi muuttua jonkin verran esimerkiksi trauman, päävamman tai invalidisoitumisen seurauksena. Muutoin varkaan kleptomaaninen himo pysyy aina varjona varkaan alitajunnan synapseissa. Mihin väite perustuu? No esimerkiksi vaikka Eero Ojasen tutkimukseen ja kirjaan, Voiko persoonallisuus muuttua? 

On olemassa anteeksi antoa kestävämpi vaihtoehto: logiikka

Itse tarvitsen henkilökohtaisesti asioille selkeän logiikan, jotta voin ymmärtää asian. Sen perusteella voidaan päästä lähelle anteeksi annon kaltaista tilaa, mutta se on kuitenkin erilainen. Anteeksi antoa kuvaa sanat: ”ei se mitään.” Logiikkaa taasen kuvaa sanat: ”näin tapahtui koska…” Siinä on pieni filosofinen ero, jolla on suuri vaikutus. ”Ei se mitään”-ajattelu ei ole luotettava ja kestävä ajattelutapa sen enempää talon perustusten tai veneen rungon valmistuksessa kuin neuroneista ja synapseista koostuvan psyykeen rakentamisessa. Myrskyn sattuessa ensimmäisenä pettää heikoin kohta, jossa on annettu virheille anteeksi. Sen sijaan analysoivalla logiikalla voi etsiä ja löytää heikon kohdan, ja tehdä kestävämmän ratkaisun tilalle. 

Tästä logiikan kulmasta ja syvimmistä ajatuksista voisi kirjoittaa ihan oman kirjansa, mutta sen paikka ei ole tässä kirjoituksessa, joka koskee nyt petollisen ihmisen aiheuttamia traumoja ja mielleyhtymiä. Siis tietynlaista faktista tilaa, olkoonkin se kuinka väliaikainen tai pysyvä hyvänsä, mutta sen logiikka on evoluutiopsykologiassa ja neurologisesta kuvakulmasta katsottuna hyvinkin selkeä. Asiassa ei siis ole mitään sen enempää sairasta, kuin siinä, että tietyt arkiset esineet ja tilanteet aiheuttavat sen, että sinäkin olet huomaamattasi, normaalia varovaisempi. Sitä kutsutaan psykologiassa ehdollistumiseksi, toiselta nimeltään signaalioppimiseksi. 

Syitä traumojen taustalla, mikä on F60.6 ja miksi kerron tämän kaiken?

Syvin motiivi kaikille näille traumoihin liittyville kirjoituksille on toisin sanoen se, että kaikenlainen paskakohtelu tuhoaa monen ihmisen elämänSiksi sellaista ei tule hyväksyä, jos sellaista näkee ympärillään tai kohtaa itse. Se on ihan yhteiskunnallisella tasollakin oikeasti tiedostettu ongelma.

Aina sitä ei välttämättä huomaa tai tunnista. Kaikista sitä ei edes uskoisi; siitäkin olen kirjoittanut jo monta kirjoitusta. 

On turha piiloutua myöskään sen verhon taakse, että ei tiennyt aiheuttavansa mielipahaa toiselle tai ei tehnyt sitä tahallaan. Näitäkin selityksiä sain miesystävältäni kuunnella. Hän tosin tiesi oikein hyvin itse, että ne asiat satuttavat ja aiheuttavat mielipahaa; siksi hän teki kaikkea sellaista salaa. Ja pienessä pariterapiaoikeudenkäynnissä hän kyllä myönsi, että hän on tietoisesti toiminut väärin. Eikä edes kerran, vaan toistuvasti. Ja selvisipä minulle, että en todellakaan ollut ensimmäinen. Vierestä myös nähnyt, kuinka hän osaa taitavasti puhua hänelle suuttuneita tai hänen motiiveja epäileviä ihmisiä pyörryksiin. Sitä kutsutaan manipuloinniksi, joka kuuluu olennaisena osana ICD-10-luokittelun ryhmiin F60.6 ja F60.7. 

F60.6, virallinen nimi: narsistinen persoonallisuushäiriö, jota kutsutaan arkikielessä myös nimellä itsekäs, manipuloiva, salakavala ja petollinen mulkku. F60.7 riippuvainen persoonallisuus; arkikielessä = ”pakko olla joku + pari varalla.”

Sellaiset ihmiset saattavat olla monien mielestä symppiksiä – niin minäkin hänestä ensin ajattelin ja pitkään myös itselleni uskottelin. Kunnes jossain vaiheessa tajuaa, kun tarpeeksi monta kertaa astunut samaan miinaan ja selässä töröttää kymmeniä puukkoja. Puhui yhtä ja teki toista. Kaksi terapeuttia kyllä huomasi tuon puheiden ja tekojen räikeän ristiriitaisuuden, sekä niihin liittyvät, alati muuttuvat selitykset. Oma terapeuttini ymmärsi nopeasti, että sellaisen ihmisen kanssa terapia on hukkaan heitettyä aikaa. Kahden pariterapiasession jälkeen hän ei suostunut ottamaan miestä enää vastaan, joten terapia jatkui yksilöterapiana. Ja jatkuu edelleen… 

Kiitos myös narsistin uhrien vertaistukiryhmälle, jossa kuulee lähes identtisiä kertomuksia. Tavallaan se lohduttaa, toisaalta ahdistaa, kuinka paljon sellaisia ihmisiä lopulta onkaan, ja kuinka populistiset lehtiartikkelit ovat vääristäneet kuvaa narsismista ja siksi ne salakavalat tapaukset jäävät huomaamatta ja niitä on vaikea tunnistaa.

Traumat ovat yhdenlainen tutkintotodistus siitä, että introvertiksi ja pelokkaaksi itseään kutsuva, voikin olla sisältä F60.6 – itsekäs, manipuloiva, salakavala ja petollinen mulkku. 

Yksi syy tälle kirjoitukselle on myös se, että varoitan sinua – saatat tuntea tai muutoin törmätä sellaiseen ihmiseen, joka pyörittää valheilla ja rakkaudentunnustuksilla tai muilla myyntipuheillaan pääsi pyörryksiin, jatkaessaan juonenkäänteitään ja omaa pientä salaelämää selkäsi takana. Ehkä sinulla on vain jotain, josta hän hyötyy.

Olen nyt ainakin varoittanut.

Published by Netta Tiitinen

Kuvataiteilija, yrittäjä ja ulkoilma-addikti. Luonnosta, maailmasta, politiikasta, sosiologiasta, filosofiasta ja psykologiasta kiinnostunut ajattelija, kirjoittaja ja elämän koukeroiden kyltymätön tutkija. Poliittisesti ja hengellisesti määrittelemätön oman tien kulkija ja realistisen optimistinen ongelmaratkaisija, joka uskoo luovuuteen, sitkeyteen ja moninaisen huumorin parantavaan voimaan. Kotisivu: www.nettatiitinen.fi

%d bloggers like this: