Lääke yleiseen someraivoon

Ihmiskunnan arkeen on hiipinyt viime vuosikymmeninä paljon uudenlaisia ajan ilmiöitä. Tai ehkä hiipiminen on turhan pliisu ilmaus, sillä muutosten nopeutta, voimaa, määrää ja seurauksia kuvaisi ennemmin, maa jytisten, mylvien juokseva, tuhatpäinen puhvelilauma!

Ken sosiaalisen median ryhmiin uskaltaa kirjoittaa, talloo ylitse mylvivä puhvelilauma kirjoittajasta jauhelihaa pahimmillaan jo muutamassa minuutissa. Sellainen on somen lihamylly – tai sanoisiko vihamylly.

Pala psykologian perusteita

Psykologiassa ja filosofiassa puhutaan primaarisesta ja sekundaarisesta ajattelusta. Ensimmäinen kuvaa refleksinomaista, alitajuista ja tunnepitoista; nopeaa ajattelua. 

…tai no, someälämölössä voisi kutsua ehkä ennemminkin, ajattelun puutetta. Refleksinomaisissa kommenteissa, äkkipikaisia tunteita piisaa sitäkin enemmän.

Sitten on tuo sekundaarinen, eli ikään kuin second, toinen, seuraava, next; hektisen somereagoinnin näkökulmasta katsottuna: toissijainen ajattelu, joka pureutuu primaarisen refleksin jälkeen asiaan enemmän analyyttisesti, ikään kuin järjellä höystettynä. 

Savun hälvettyä tarkistamme kytkennät. Ehkä sekundaarista ajattelua voisi kutsua siis myös jonkinlaiseksi jälkiviisaudeksi tai someraivon krapulaksi. 

Välillä tosin tuntuu, että puhveleilla ei taida olla taipumusta krapulaan eikä sen enempää sekundaariseenkään ajatteluun. Ehkä joillain voi ollakin. Ainakin tiettyjä kommentteja oli aamulla selittämättömästi hävinnyt bittiavaruuteen, edellisen extriminaalisen mittelön kommenttiketjusta… Myös siis se neuvoni, jossa yritin eräälle ärtyneelle “puhvelille” huonolla menestyksellä myydä, että ”mitä jos nukkuisit välillä ja kommentoisit vasta huomenna, mikäli asia jäi vielä vaivaamaan.”

Aika parantaa

Hektisessä ajassa harva muistaa ohitse kiitäviä, toinen toistaan seuraavia somerähinöitä enää viikon tai edes muutaman päivänkään päästä. Täten psykologisten, fysiikan lakien mikroskoopin läpi katsottuna, someresilienssin puolittumisaikakin on lyhentynyt kiihtyneen ajan nopeuden mukana. 

Aika parantaa siis ajattelua ja palautumista, mutta myös keskustelun tasoa

Olen pistänyt merkille, kuinka joidenkin lehtien nettiversioiden keskustelu suljetaan tietyn ajan jälkeen, kaiketi moderoinnin helpottamiseksi. 

Tosin olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että jonkinlaisen järkevän keskustelun aikaan saamiseksi, voisi hetken odottaa, että lukijoiden syke ja verenpaine ovat hieman ehtineet tasaantua. Kommentoinnin sulkemisajan voisi vaihtaa mielummin käytäntöön: ”kommentointi on alkanut.” Näin keskustelun taso ja sävy, kokisi todennäköisesti huiman parannuksen.

Nopeet syö hitaat ja aikainen lintu madon nappaa

Mitä jos ei tykkää madoista? Filosofit ja analyyttiset ajattelijat tykkäävät nimittäin yleensä enemmän pitkään haudutetuista koppakuoriaisista.

Taannoin Helsingin sanomien jutussa (6.2.2021), kummasteltiin muun muassa, mihin filosofit ovat hävinneet julkisesta keskustelusta? Vastaus oli kuudelta erilaiselta filosofilta kysyttäessä, hyvinkin yksimielinen; koska asioiden laajempi tutkiminen ja erilaisten kuvakulmien analysoiminen tarvitsevat aikaa, jota ei enää ole. 

Siksi niin usein fiksut ajattelijat loistavat poissaolollaan myös somekeskusteluissa.

Moni säästää itseään myös siksi, ettei tulisi vihaisen hyenaalauman raatelemaksi. Vain tosirohkea uskaltautuu väliin puolustamaan kaveria henkisen joukkotappelun sekaan, koska lähes poikkeuksetta siellä tulee itsekin todennäköisesti pahasti mukiloiduksi. 

Pahimpien rääväsuiden ivalliset kommentit itkunauruhymiöineen kertovat tosin surullisen totuuden itse kommentoijista. Se maailma on kuin koulukiusaamista tai silmitöntä katuväkivaltaa pahimmillaan. Tartutaan epäolennaisuuksiin ja väännetään väritettyjä tulkintoja muunnelluiksi totuuksiksi. Tämäkin kirjoitus lynkataan todennäköisesti oitis subjektiiviseksi mielipiteeksi, vaikka tähän kootut ajatukset ynnäävät ajan saatossa kertyneitä kanssa-ajattelijoiden mietteitä turuilla toreilla ja artikkeleissa; monista eri lähteistä, joita netti ja some ovat pullollaan.

Jotenkin tuntuu absurdilta, kuinka nuo kai itseään ilmeisesti fiksumpana pitävät, alentuvat mitä järkyttävimpiin kommentteihin ja nauravat ivallisesti asiallisille vastakommenteille jopa harrastusryhmien sisäisissä keskusteluissa. Ja kyllä sen näkee, milloin kyseessä on pilkkanauru ja milloin on kyseessä aito myötäilo.

Aikuiset ihmiset… Sitä on välillä jotenkin vaan niin vaikea ymmärtää. Ehkä taustalla on pieni hätääntynyt ja pelokas sielu, jolla vaan on, syystä tai toisesta, paha olla, joka sitten projisoidaan eli siirretään muihin.

Parasta on siis olla ruokakunnan viimeisimpinä koppakuoriaisina tutkimassa rauhassa asiaraadon rungon nyansseja, kun hyeenat ovat ulvoen poistuneet seuraavan haaskan kimppuun.

Myös matematiikka auttaa

Vanha viisaus on laskea kymmeneen. 

Oma yhdeksän ruudun teoriani kehottaa pohtimaan yhdeksän eri syytä, mitä ärsytyskynnyksen ylittäneen asian tai tapahtuman taustalla voisi olla? Mukaan lukien kuvakulma ja mielentila, josta itse asiaa tarkastelee. Yleensä viimeistään kohdan 6-9 kohdalla adrenaliinitaso alkaa jo laskea, näkökenttä laajeta ja pihinä korvissa helpottaa.

Japanilainen viisaus taasen opettaa kysymään vastapuolelta ensin viisi tarkentavaa, asiallisesti esitettyä kysymystä. Harvoin neljättäkään kysymystä tarvitse enää edes kysyä, kun ristiaallokko on jo alkanut tasaantua.

Siinä siis kolme vinkkiä toisen vaiheen, eli sekundaarisen ajattelun pikaohjeeksi, joissa kaikissa on yksi ja sama tavoite: äkkipikaisen ärtymyksen hillitseminen.

Sanotaan myös, että uni parantaa

Se on totta; väsyneenä ärsyttää enemmän ja levänneenä mielikin on parempi.

Vanha sanonta on parempi kuin pussillinen uusia; nuku yön yli! Jos asia on seuraavana päivänä ehtinyt jopa unohtua, niin sitten se ei ollut edes kommentoinnin arvoista.

Mikäli asia vielä seuraavana päivänä kuitenkin tuntuu vaativan kannanottoa, niin sitten se on varmasti tärkeä asia. Myös reaktiokin on todennäköisimmin tunnepitoisuudeltaan laimentunut ja järkeistynyt.

Olen omalla kohdallani soveltanut somekeskusteluissa myös tunnin sääntöä. Mikäli asia vielä tunninkin kuluttua vaivaa, niin sitten voi kommentoida. Melko usein puolikin tuntia riittää siihen, että koko asia on ehtinyt jo täysin unohtua. Näin 99% turhista tunnereaktiokommenteista jää pois ja energiaa säästyy paljon rakentavempiin asioihin. 

Sitten on vinkki ylitse muiden: aina ei tarvitse kommentoida yhtään mitään

Nykyään tuntuu olevan vallalla asenne, että kaikkien julkisten kirjoitusten päätehtävä olisi herättää keskustelua. Esimerkiksi tämän oman blogini päätehtävä ei ole herättää keskustelua, vaan ajattelua. Siinä on olennainen ero.

Somerähinän kitkemiseksi kun tarvittaisiin ennemmin juurikin sitä analyyttista ajattelua kuin tunnepitoista rähinäkeskustelua.

Ja kärsivällisyyttä. Että maltettaisiin lukea niitä vähän meemejä ja klikkiotsikoita pidempiäkin kirjoituksia; ihan loppuun asti – ennen kuin edes harkitsee kommentoivansa yhtään mitään.

SOMELÄÄKÄRIN MÄÄRÄYS AKUUTTIIN AHDISTUKSEEN: 

TUNTI RAITISTA ILMAA TAI LAMPAIDEN LASKUA, TARPEEN MUKAAN, KUNNES OIREET OVAT POISTUNEET. SUOSITELLUN ANNOSKOON SAA YLITTÄÄ.

Published by Netta Tiitinen

Kuvataiteilija, yrittäjä ja ulkoilma-addikti. Luonnosta, maailmasta, politiikasta, sosiologiasta, filosofiasta ja psykologiasta kiinnostunut ajattelija, kirjoittaja ja elämän koukeroiden kyltymätön tutkija. Poliittisesti ja hengellisesti määrittelemätön oman tien kulkija ja realistisen optimistinen ongelmaratkaisija, joka uskoo luovuuteen, sitkeyteen ja moninaisen huumorin parantavaan voimaan. Kotisivu: www.nettatiitinen.fi

%d bloggers like this: