Usko toivo ja mahdollisuus. Kolme sanaa; kolme voimaannuttavaa tunnelatausta. Myös kolme tapaa liikkua kevättalvella merellä.

Joskus sitä uskoo ja toivoo, että jokainen tsäänssi on uus mahdollisuus.

Mihin uskot? Näätkö toivoa vai mahdollisuuksia?

Uskon, että sanoilla on suuri voima. Toivon, että sanojen voima luo uusia mahdollisuuksia.

Mahdollisesti sataa tai paistaa. Sisältää mahdollisuuden erilaisiin kokemuksiin.

Pieni johdatus tai jonkinlainen esipuhe

Semantiikka tutkii sanojen merkityksiä. Sanat ja niihin kytkeytyvä keskustelu itsen tai muiden kanssa, sisältävät hurjan paljon informaatioita, voimaa ja tunnelatausta, mutta myös tulkintoja, joista voi joko kiistellä tai nähdä mahdollisuuksia.

Ennen kaikkea sanat ja niiden käyttäminen, vaikuttavat paljon myös ajattelun ja motivaation suuntaan. 

Jonkinlaisena trendinä olen havainnut henkisen valistuksen yhteydessä käytettävän kysymystä, ”kuinka puhut itsellesi?” Toisin sanoen, millaisia sanoja ja käsitteitä käyttää, kun puhuu itselleen? Millaisia tunnelatauksia ne pitävät sisällään?

Kaikki lähtee verbistä ”uskoa”

Jos ei usko, ei ole motivaatiota. Jos ei usko itseensä eikä mahdollisuuksiin, on toivo menetetty.

Joistain kuvakulmista katsottuna, toivottomalta tuntunut arkeni toi retkiryhmän whatsapp-ryhmässä eteen taas pienen mahdollisuuden. Tartuin oitis siihen. Uskoin, että se saattaisi piristää.

Olisi suunnitteilla jotain ulkoilua torstaista perjantaihin. Merellä. Joko luistellen, kävellen, lumikenkäillen, hiihtäen tai meloen; tai sitten vaikka kaikkea sitä. Mahdollisuuksia olisi, kun ei rajaisi liikaa odotuksia johonkin tiettyyn. Kaikki riippuisi olosuhteista. Lähtöpisteenä Kopparnäs, tavoitteena Stora halsö. Mahdollisia lähtöpaikkoja ja määränpäitä olisi muitakin.

Aamuisella tiedustelukäynnillä selvisi, että luistellen ei ainakaan pääse mihinkään. Rantojen jää ei kanna, mutta niistä ei pääse läpi myöskään melomalla. Onneksi avovettä löytyi ja lisää lähtöpaikkamahdollisuuksia kirjaimellisesti aukesi päivän edetessä; myös rannalla siikaa onkiville kalamiehille.

Omien retkieväiden suhteen pelasimme varman päälle ja luotimme marketin kalatiskin antimiin.

Toivossa piilee epätoivo

Tilanne, jossa haluaa nähdä toivoa, on usein jokseenkin ilmeisesti jo melko ”huono.” Tai ainakin voisi toivoa sen olevan parempi, jossa elätellään toivoa paremmasta. Toisin sanoen toivossa on hieman alakuloinen, herkän optimistinen tai joissain tilanteissa ehkä jokseenkin epätoivoisen tunnetilan, väkinäisen optimistinen tunnelataus. Se on myös jokseenkin passiivinen; odottava; ihan kuin jäätäisiin odottamaan jotain itsestään tapahtuvaa onnenpotkua. Vähän kuin kalamies toivoisi kalojen uivan pyydykseen. Joka tapauksessa, se on ikään kuin ei-toivottu, tyytymättömyyden väritteinen tilanne, jossa toivotaan jotain parempaa.

Budhalaisuus tavoittelee mielen tyyneyden ja tyytyväisyyden tilaa, jossa hyväksyy nykyhetken sellaisenaan kuin se on. Sen perimmäinen ajatus piilee siinä, että aina kun ihminen tavoittelee jotain parempaa, hän on tyytymätön ja onneton. Parempaa toivominen on ikään kuin tyytymättömyyttä nykyhetkeen, eli tässä yhteydessä, onnen vastakohta.

Oma toiveeni, seikkailuharrastuksien, luovuuden ja yrittäjyyden ympärille nivoutuvasta, yhteiseen tekemiseen perustuneesta parisuhteesta, on ajautunut ainakin tällä hetkellä toivon menetettyyn tilaan. Onneksi on muitakin mahdollisuuksia, jotka tuovat elämään iloa monin verroin, verrattuna riskiin päätyä taas jonkun epärehellisen tai ikävästi kohtelevan ihmisen pauloihin. Sellaiseen verrattuna yksinolo on aivan suunnattoman ihanaa!

Ja sitten kun elämä on tuonut eteen vielä uusia harrastuskavereita, on erilaisia mahdollisuuksia avautunut taas lukematon määrä lisää. 

Kerrassaan huippua kun on löytynyt superkivoja ulkoilma-addikteja tällaisiin harrastuksiin

Asioilla on tapana järjestyä; joko hyvin, huonosti tai hyvin huonosti – mahdollisuuksia on monta

Mahdollisuuksien voima on huikea. Silloin ei koskaan ajaudu epätoivoon. Kun keinot loppuu, otetaan konstit käyttöön. Niiden jälkeen jää vielä pari kikka kolmosta ja lopulta mennään sitten sinne McGyver-osastolle.

Käytimme myös saareen saapumisen jälkeen kanootin tandem-mahdollisuudet. Sup-lauta sekä kaikki ylimääräinen jätettiin rantaan ja lähdimme vielä iltamelonnalle kiertämään saarta. Onneksi vastoinkäymisten kikkakolmosille ei tullut tarvetta muuta kuin kastuneen hanskan jäädyttämien sormien lämmityksessä ajoittain. Varahanskat kun jäivät kaikki rantaan. Vähän kuin kaverin kuivapussit lähtiessä kotipihalle. No, keinoja on monia ja pikakonstina löytyi pienen riskin pelastus lähimmän kaupan jätessäkeistä. Ja saatiimpa siitäkin vielä monet piristävät naurut ihan loppuun asti. Jätesäkkejä pursuavan kanootin näky oli kieltämättä koominen. “#Pidetäänsaaristosiistinä” 😀

Kaikenlaisia kikkakolmosia mietittiin muuttuvien tilanteiden varalle, kun odoteltiin yksin pimeässä perässä saapuvaa täydennystä illalliselle. Kiristyvä pakkanen uhkasi yllättävän nopealla tahdilla yöllisen melojan kulkureittejä, sillä vähänkään tyynille alueille alkoi muodostua jäätä. Lopulta riippukeinuja paikalleen viritellessä, helpottuneena huomasimme lähestyvän otsalampun valon. 

Kuun ja taivaanrannan kajastus paljasti jäätymisen. Kameralla kuvattuna se korostui vielä paremmin.

Evästelyn uhat ja mahdollisuudet

Piti valita ruoka, joita voisi valmistaa joko nuotiolla tai keittimellä. Aina kun ei välttämättä ole joka paikassa puita. No niitäkin raahattiin varmuudeksi mukana, jos vaikka keitin ei toimisikaan. Mahdollisuudet riskeissäkin. Jollain ruoka kuitenkin valmistuisi tai sitten syötäisiin muita eväitä. Olihan mukana leipää, tuorepuuroa, pähkinöitä, wokkikasviksia, välipalapatukoita varuiksi jne.

Onneksi kaikki mahdollisuudet olivat kuitenkin käytettävissä.

Jotenkin vesillä liikkumisen kauden avaukseen sopi hyvin niinkin yksinkertainen, mutta aina niin suussa sulava perinneruoka: ruukiiset, voissa paistetut kuutamomuikut, kera (pussi)pottumuusin ja maustekurkuin. Ohjetta tämän ruuan valmistukseen ei sen koommin tarvita. Muikut pyöritellään ruisjauhoissa ja paistetaan voissa, jota ei säästellä! Pussimuusin notkistamiseksi kannattaa heittää sinnekin joukkoon reilu nokare voita. Oi voi ja voi veljet, kun on sitten hyvää!

Tuhdin aterian jälkeen jälkiruuaksi valikoitui mutakakkukokkailun sijaan iltakävely ja tähtitaivaan ihmettely.

Retkeemme sisältyi toki pakkasen, tuulen ja vesillä liikkumisen erilaisia riskejä. Hieman siinä illalla mietitytti tuo jäätymisen nopeus, mutta toisaalta kova tuuli pitäisi todennäköisesti ainakin osan vesistä avoimina.

Riskejä on, mutta niiden toteutuessa aukeaa taas uusia mahdollisuuksia.

Jos olisimme jääneet jäihin mottiin, olisimme saaneet työpäivän sijaan vain yhden hienon retkipäivän lisää. Ruokaakin oli yllin kyllin, joten annosten puolittaminenkin tekisi länsimaiselle ihmiselle vain hyvää. Polttopuita oli mukana sekä saaren puuvajassa, enemmän kuin tarpeeksi. Vettäkin voisi täten sulattaa vaikka lumesta, jos useampi päivä menisi. Olisi sitä huonompiakin paikkoja jäädä mottiin.

Niinpä ajatus mottiin jäämisestä, sai aikaan vain paremmat yöunet, vaikka ne olisi olleet vieläkin paremmat, jos riippukeinussa olisi ollut alustan lisäksi lämpöeristeenä vielä alla roikkuva aluspeite. Mutta sekään ei haittaa, kun aamulla saa herätä näihin näkymiin.

Aamukahvikävelyllä saaren itäpuolelle, tuli huomattua, että tuuli oli tehnyt tehtävänsä ja aamusta alkaen porottava aurinko hoiti loput. Paluu sujuisi siis suunnitelmien mukaan.

Voisiko aamukahvihetkeltä enempää toivoa

Kaikenlaisiin luonnon jääilmiöihin tuli aamukahvikävelyllä törmättyä.

Joskus näistä oli jossain luonto-ohjelmassa puhe, mutta en nyt tähän hätään löytänyt tietoa, mistä tässä ilmiössä on lopulta kyse.
Kelluvat pannukakut

Skenaariot huomioiden, mukaan aamupalaksi reissuun lähti matkan ajan mustaherkkamehulla maustetussa mustikkakeitossa, mehukeittotölkissä hautunut multisiemen-kauratuorepuuro, joka on hyvää myös kylmänä. Ja ai että miten mutakakuille alunperin varattu vanilijakastike sopi kastikkeeksi täydellisesti.

Ohje on niinkin yksinkertainen, kuin: 

3dl mustikkakeittoa

½ dl mustaherukkamehutiivistettä

2 dl vettä

4 dl kaurahiutaleita

1 dl verran siemensekotetta, jossa auringonkukan, seesamin, shian ja kurpitsan siemeniä.

Ehkä voisi laittaa hyppysellisen suolaa, mutta se kannattanee lisätä annokseen juuri ennen syömistä.

Kaada kieli keskellä suuta, kaikki korkillisen litran mehukeittopurkin nokasta sisään. Laita korkki kiinni ja ravista huolella. Avaa korkki hetken päästä ja ravista vielä uudelleen. Määrät ovat noin-määriä. Anna hautua mielellään vähintään 12 tuntia. Jos tulee tönkköä, lisää vettä ja jos tulee löysää, niin no …sitten se on löysää. Eipä tuo niinkään ole hassumpaa. Jos lämmität, varaa tilkka vettä, koska lämmitettäessä puuro sakenee.

Aamupalan jälkeen oli aika pakata leiri ja lähteä tutkimusretkelle saareen jalkaisin. Emme todella olleet saarella yksin; sen huomasi monen moisista ja kokoisista jalanjäljistä siellä sun täällä. Kolme peuraa tuli bongattua. Hanki risteili puskissa piileskelevien, mäyrän, jäniksen, oravan ja pikkujyrsijöiden jälkiä. Ja siellä missä on jäniksiä ja jyrsijöitä, on myös kettu. Taivaalla liiteli merikotka ja hiirihaukka. Vesirajassa taasen uiskenteli & lenteli joutsenia, telkkiä ja alleja. Puiden siimeksistä tuli bongattua äänen perusteella mm. palokärki, korppi, kiuru ja erilaisia tiaisia. Kevään tuntua oli ilmassa, merellä ja maassa.

Näitä kummallisia jääilmiöitä ihmeteltiin.

Mahdollisuuksia liikkua vesillä on myös monia

Retkikuntamme kulki tällä kertaa kolmella eri kulkupelillä: kanootilla, packraftilla ja sup-laudalla, kaikki ilmatäytteisiä. Alla kunkin aparaatin omistajan terveiset, omakohtaisiin kokemuksiin perustuen ja linkki parhaaksi katsomiini sivustoihin.

Kanootti

Riot Viking Duo. “Hyvää stabiliteetti, nopea täyttää, hyvä kuormankantokyky, onneton sivutuulessa, mahdollisuus siirtää/poistaa istuimia. Paino noin 20kg. Materiaali samaa drop-stichiä kuin sup-laudoissa. Parhaimmillaan tyynessä kelissä. Hinta tonnin kieppeillä.

Packraft

MRS Microrafton kevyt repussa mukana kulkeva lautta, jolla on helppo kuljettaa mukana varusteita. Lautta on leveä ja vakaa ja sillä on päässyt liikkumaan hyvin säässä kuin säässä. Lyhyen pituuden ja suuntavakauden puuttumisen takia se ei kuitenkaan ole se kaikkein nopein vaihtoehto pitkille siirtymille.

Sup

RRD AIR EVO TOURER CONV. (2017). “Banaanimuotoilun ansiosta miellyttävä ja pieneksi jäävän pintakosketusalan vuoksi suht’ kevyt meloa, mutta vakaa kovassakin aallokossa. Keski ja peräevä tuovat myös suuntavakautta. Hyvät kuminauhakiinnitykset edessä ja takana, joita voi itsekin täydentää esim kiinnitysverkoilla. Kiva meloa sekä pystyssä sup-melalla, että istuen kajakkimelalla. Ainut miinus on 1.2 barin paineen alkurutistus käsin pumpaten, mutta siihenkin löytyy nykyään ojentajatreenin korvaava sähköpumppu. Paino n.20kg. Purjevalmius.”

Talvimelonnan ehdoton varuste on kuivapuku. Vettä roiskuu ja riski kaatumisesta on aina. Päässä on siksi varmuudeksi neoprenihuppu, joka suojaa kivasti myös tuulelta. Hanskoja on varmuudeksi useita, (vesitiiviistäkin hanskoista huolimatta), jotta mahdollisesti kastumisen jälkeen on aina ulottuvilla kuivat ja lämpimät tilalle. Jalassa oli tällä kertaa kenkien sijaan, kikka kolmosena, ihan tavalliset vaellussukat, kuivapuvun sukkien suojaamiseksi.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, ehkä jopa tärkeimpänä

Elämässä yleensäkin on tärkeää olla povitaskussa erilaisia mahdollisuuksia. En tarkoita tällä kuitenkaan edellisen miesystävän tapaa ylläpitää monia mahdollisia puolisokandidaatteja ja mahdollisuuksia puuhata salaa syhmyröiden kivoja juttuja mielummin muiden kanssa, vaan elämänsisällöllisiä muita asioita.

Olen päätynyt jakamaan omat mahdollisuuteni jonkinlaiseen järjestykseen, joita määrittää kolme olennaista osatekijää: terveydentila taloudellinen tilanne ja asuinympäristö.

  • Kun kaikki kolme on ok, on mahdollisuuksia luonnollisesti eniten. Siltikään en haaveile liikoja, vaan katsastelen optimistisen melioristina realistisia mahdollisuuksia, joita voi tulla ajan myötä lisää, joista en olisi osannut edes haaveilla; näin on käynyt elämässäni kaikkien saavutusten ja onnistumisien kohdalla. Suhtaudun kaikkiin ihaniin yllätyksiin kuin lottovoittoon. Kun pienetkin asiat ovat lottovoittoja, niin joka päivä tuntee itsensä lottovoittajaksi!
  • Jos terveys pettää ja raskaimmat liikuntaharrastukset on pakko lopettaa, voi luonnosta nauttia vielä monella tavalla. Silti jää vielä taide, musiikki, kuvaaminen, lukeminen, kirjoittaminen ja ruuanlaittoharrastus. Muuttaisin lähemmäs merta.
  • Jos tulee henkilökohtainen konkurssi, niin viimeisimpänä luovun kaikista retkeilyvarusteista. Ja vielä on kirjastot, kirjoittaminen, kuvaaminen, taide jne. Ei ehkä autoa, eikä kiinteää kotia, mutta aina sitä jotenkin pärjää. Etsisin ratkaisun kuitenkin jostain meren läheisyydestä. Ehkä muuttaisin unelmoimaani retkipakuun.
  • Jos jostain syystä jään jumiin ilman autoa johonkin yksinäiseen asuinympäristöön, liian kauaksi merestä, kuten vaikka tänne, jossa nyt asun, niin aina voi satsata kodin viihtyvyyden pieniin asioihin, lähiretkeilyyn ja niin edespäin. Ja edelleen on taide, kirjasto, kirjoittaminen, musiikki, luontodokumentit, ruuanlaiton intohimo; sekin vaikka sitten euroa venyttäen äärimmilleen, jos sellainen tilanne tulee.
  • Jos sitten sattuu niin, että kaikki menee ja makaan sairaalassa, niin edelleen voi lukea, kirjoittaa, katsoa luonto- ja tiededokumentteja. Jos näkökyky menee, niin sitten voi kuunnella kirjoja ja ohjelmia. Jos näkökyky säilyy, mutta menee kuulo, voi edelleen lukea, kirjoittaa ja katsoa dokumentteja.
  • Jos kaikki menee ja henkinen jaksaminen loppuu, mutta edes jonkinlainen liikuntakyky on tallella, voi omin avuin siirtyä tuonpuoleiseen.
  • Sitten kun menee näkö, kuulo ja liikuntakyky, toivon todella, että joku auttaa minut pois tietoisuuden tilasta. Toivo eutanasiasta elää.

Mutta kun on yksin, ei tarvitse pelätä tulevansa rakkaudessa petetyksi, hyväksikäytetyksi tai huonosti kohdelluksi. En silti sano koskaan ei koskaan, koska mahdollisuuksille on jätettävä mahdollisuus, vaikka riskinä olisikin lopulta mullan alle vieviä sydänsuruja. Toistaiseksi jo pelkät öiset painajaiset vanhoista traumoista, riittävät muistuttamaan yksin olon hyvistä puolista.

Nyt on kuitenkin hyvä näin ja satsaan elämän suomiin, kaikenlaisiin muihin mahdollisiin tavotteisiin, joissa on paremmat mahdollisuudet onnistua!

Published by Netta Tiitinen

Kuvataiteilija, yrittäjä ja ulkoilma-addikti. Luonnosta, maailmasta, politiikasta, sosiologiasta, filosofiasta ja psykologiasta kiinnostunut ajattelija, kirjoittaja ja elämän koukeroiden kyltymätön tutkija. Poliittisesti ja hengellisesti määrittelemätön oman tien kulkija ja realistisen optimistinen ongelmaratkaisija, joka uskoo luovuuteen, sitkeyteen ja moninaisen huumorin parantavaan voimaan. Kotisivu: www.nettatiitinen.fi

%d bloggers like this: