Munan jatkeita ja munakkaita tarinoita Porkkalan pääsisäissaarilta

Kaksi neopreenihuppu-munapäätä päätti ottaa varaslähdön pääsiäiseen ja lähteä tutkimaan Porkkalan saaristoa. Nuhruinen sadepäivä ja 500 metrin alkujumppa jäällä palkittiin lopulta auringonpaisteella ja täydellisen monipuolisilla tuuliolosuhteilla, jolloin saatiin kaikki monipuolisuus irti myös retkikaverin Hobiesta.

Riskillä mentiin taas; kaikki munat yhdessä korissa, kanootissa, taikinassa ja pannussa. Mikäs siinä, jos on kokenut retkikaveri, jonka ylimääräistä vaivaa kaihtamattomaan seikkailunälkään ja moniruokaisuuteen voi aina luottaa.

Kaikkiin ei voi luottaa; ei ainakaan kaikessa. Sen on elämä opettanut. 

Joskus muna voi nimittäin olla sisältä mätä. 

Mutta ei hätää! Tässä Niksi-Pirkan kikkakolmonen, olkaa hyvät! Kananmunat voi nimittäin onneksi testata vesilasitestillä! Testattu on; toimii!

Pilaantunut muna nimittäin kelluu ja käyttökelpoinen muna vajoaa lasin pohjaan. Reippaasti parasta ennen päiväyksen ylittäneet munat voivat siis olla vielä erittäin käyttökelpoisia. Turha hommata nuorempia munia jos vanhatkin on hyviä.

Sama pätee myös kaikenlaisiin, vuosia palvelleisiin kauppakasseihin, joilla on kätevä kantaa Hobien tai kajakin rungon sisään ahdettuja pikkunyssyköitä ja muita varusteita; tarvittaessa vaikka kuskata polttopuita. Toimii myös istuinalustana, veteen upotettavana jääkaappina ja ulkoluodoilla, kivillä täytettynä, teltan narujen kiinnitykseen.

Ihmisten kohdalla tuo sama uppotesti saattanee olla kohtalokkaampaa. ”Oho, sinne uppos… ” En tiedä sitten, mitä se kertoo ihmisluonnosta, kun suurin osa kuitenkin nousee aina pintaan.

Tosin, jotain mätäähän voi olla kyllä asenteissakin, jos vesille lähtee ilman kelluttavia liivejä tai tarvittavia varusteita. Tätä tuumaa myös retkikaverini: ”vanha” ja kokenut sukeltaja, joka työkseen käy mm. nostamassa hukkuneita. 

On tullut huomattua, että esimerkiksi jäihin tippumisen taustalla on jonkinlainen tarve osoittaa sisäistä itsevarmuutta ja rohkeutta. Rohkeus on arvostettukin piirre, mutta tyhmänrohkeus on usein huono ja kohtalokas munan jatke. Joskus törmää asenteeseen, että turvavarusteet on nössöjen hommaa. Eräs ihminen ei suostunut pitämään laskettelurinteessä “pottaa” päässä, koska turvavarusteet on kuulemma niitä varten, jotka ei osaa. Siitä joskus syntynyt myös sanonta: “kato äiti, ilman käsiä = kato äiti, ilman aivoja.” Ylpeys saattaa käydä lankeemuksen eellä, veisaa niin ikään myös toinen vanha sanonta. Nykyään onneksi kypärättömyys on ennemminkin noloa. Kyllä ne kaikenlaiset munapäät ja munat vaan kannattaa suojata, jotta ne säilyy ehjinä. Ehjistä munista on, joka tapauksessa enemmän iloa.

Mitä mätiin muniin vielä tulee…

…Niin, ja yleensä jotain mätää on sellaisissakin tilanteessa, joissa tikkuna sydämessäni vielä kirvelevä, erään henkilön kuvailema, herra ”smyg,” omituinen smygare, jatkoi elämää muina miehinä, purjeet trimmattuina, kelluen kuin mitään ei olisi tehnytkään – toisen vajotessa elämänilon hapettomaan syvänteeseen. Terveisiä tuon herra smyggen yhteistyökumppaneille ja purjehduskavereille: Det kan kanske också vara bra och nödvändigt att fundera på…

Kannattaa tarkistaa, että yhteistyökumppanin pinnan alla olevan kölin kiinnitys ei falskaa…

On ihan hyvä sijoituksissa hajauttaa munat, varamunat ja varavaramunat eri koreihin, mutta parisuhteessa ja muissa, vahvasti luottamukseen perustuvissa yhteistyökuvioissa, salaa haudotut piilomunat, rikkovat peruuttamattomasti herkästi rikkoutuvan luottamuksen kuoren.

Kerran rikottu muna ei palaudu koskaan ehjäksi. Se on kai vaan hyväksyttävä.

Kaikki tämä on edelleen osa omien kipeiden kokemusten taustalla vaikuttavien tekijöiden analysointia, jotta tapahtuneita asioita voisi ymmärtää paremmin.

Sanotaan, että joillain itsetunto on ohut kuin munan kuori; mutta eihän meistä kukaan ole itsetunnoltaan mikään kaiken kestävä marmorimuna …muuta kuin ehkä psykopaatti, jos itse asiassa sekään.

Miettinyt kovasti ja yrittänyt epätoivoisesti ymmärtää, miksi jotkut ovat niin itsekkäitä, epärehellisiä, salakavalia ja hyväksikäyttäjiä? 

Mistä taas joidenkin ilkeys, nälviminen, riidan haastaminen ja tahallaan ärsyttäminen oikein kumpuavat? 

Kumpi oli ensin muna vai kana? Ovatko he olleet mätiä jo syntyessään, vai ovatko vaikutteet tehneet heistä pahoja? Ainakin heillä lienee joka tapauksessa, jollain tapaa paha olla. Ehkä jotkut ovat päätyneet nostamaan huonoa itsetuntoaan, nälvimällä muita pinnan alle. Ehkä patologinen valehtelija hakee jotain vallan ja hallinnan tunnetta, esittäen itselleen jotain ylivertaista yliminää, jonka loputtomat epävakaan sielun tarpeet ovat kaiken moraalin, lain ja muiden yläpuolella. Siellä valtakunnassa on yksinäistä; siellä ei ole muita kuin hän; me, myself and I + ihmisiä, jotka ovat vain hyödykkeitä.

Munan jatke saattaa paljastaa mädät munat

Kaikki …no, ainakin suurin osa tietänee, mitä ”munan jatkeella” tarkoitetaan. 

Mutta mihin sellaista tarvitaan?

Auto lienee yksi kliseisimmistä. Toki autoa tarvitaan, mutta mihin tarvitaan kaikki ne hevostelukoristeet kiiltävän kuoren alla jos perushevoset ajavat saman asian?  

Sitten tuli jatkettua muiden esimerkkien tuumailua. Tuli mieleen kellot. Toki kelloakin välillä tarvitaan; yleisesti arjen ajanhallintaan, mutta mitä muuta sillä yritetään hallita? Imagoa? Statusta? Valtaa?

Ja taas päästään seuraavaan kysymykseen: miksi? 

  • Mihin edellä lueteltuja imagoja, statuksia jne. tarvitaan? 
  • Menestymisen osoittamiseen? 
  • Mihin menestymistä sitten tarvitaan? 
  • Ruuan hankkimiseen? 
  • Paljonko ruokaa on tarpeeksi? Onko tarpeeksikaan koskaan riittävästi?

Ruuan laittoon ainakin munan jatkeet ovat kyllä käteviä. Jatkeena voidaan käyttää vaikka kinkkua & kasviksia. Kesälämpimällä pakastevihannekset toimivat hyvinä kylmäkalleina esimerkiksi kinkulle. Muna on siitäkin hyvä retkiruoka, että se säilyy lämpimässä ja on monipuolinen aines erilaisiin eväksiin.

Toki munien ehjänä pysyminen sisältää pienen jännitysmomentin. Muovinen retkimunarasia on hyvä, kunhan sinne laittaa pehmukkeeksi esim. talouspaperia, jotta munat ei pääse kolisemaan ja mene rikki. Keitetty muna on helpompi kuljettaa. Kylmällä kelillä ei tarvitse kylmäkallejakaan.

Keitetty muna kruunaa myös retkikeittimessä lämmitetyn kasvissosekeiton. Tällä kertaa tuli kokeiltua juureshyllyn valmissosepötkylöitä; kasvissose, bataattisose, provencale-mausteseos ja hyppysellinen suolaa. Muuta ei tarvita, kuin koristeeksi se muna tai vaihtoehtoisesti vaikka halloum- tai raejuustoa.

Ja mikä onkaan aaltojen kohinaan hissukseen heräämisen jälkeen niin hyvää, kuin aamuinen, voissa rapeaksi paahdettu savuporotuorejuusto-kinkku-munatoast juustosiivulla. Toki rakkauden täyteisessä parisuhteessa, toisenkin lainen munasämpylä hitaassa aamussa, maistuisi varmasti vieläkin paremmalle.

Aamukahvin pikkuherkkuna voi napsia pari suussa sulavaa pikkusuklaamunaa.

Kumpi on pienempi, muna vai sielu?

Männä vuosien Putous-ohjelmassa kansaa viihdyttäneen Munamiehen slogan oli ”pieni muna, suuri sielu.”

Ehkä munan jatke johtuukin siitä, että sielu on pieni. Tarvitaan kuitenkin melkoisesti munaa myöntää, että sielu on pieni.

Moraali on osa sielua, ja jos sielu on pieni, on moraalikäsitys yleensä sitäkin pienempi.

Ehkä itse munakin voi olla jonkun, kuutamolla olevan, pienen sielun jatke, jos sielu on pieni, mutta muna iso.

Ne, joilla sielu on pieni, mutta maallinen omaisuus suuri, voi statusta nostattaa autojen ja kellojen lisäksi vaikka miljoonia maksavalla Fabergé-munalla.

Rikkaimpia lienevät kuitenkin ne, joilla on pieni omaisuus, mutta suuri sielu, jonka myötä on kyky löytää pienistä asioista suuri ilo; kyky nauttia esimerkiksi Itämeren rantojen värikkäistä jalokivistä, meren pauhusta ja täysikuun kimmellyksestä.

Pieni sivujuoni

Sanotaan, että pieni on kaunista. Mitä näihin sielun miniatyyreihin tulee, niin niiden aiheuttama jälki voi olla kyllä aika rumaa. 

Toisaalta kauneus on katsojan silmässä, joten rumaksi särkyneessä elämässäkin voi nähdä paljon kaunista ja kiinnittää huomiota elämän kantaviin, kauniisiin, pieniin yksityiskohtiin, jotka ravitsevat sielua; valon suuntaan.

Ehkä rikkinäisestä munasta voi askarrella oman kintsugi-munan, jonka halkeamat voi täyttää uusilla, kultaakin arvokkaimmilla kokemuksilla ja elämyksillä.

Ja kun ei suurempia tavoittele ja haaveile, voi nauttia kaikesta siitä, mitä tuulen mukana purjehtiessa vastaan tulee.

Munan puutetta vai muna-allergiaa?

Munasta on moneksi. Jo 1700-luvulla naimattomille naisille määrättiin masennukseen lääkkeeksi masturbointivälineitä. En sitten tiedä millaisia puumunia silloin sorvasivat ja kuinka hyvin lääke toimi.

Turhaan parjattu kananmuna edistäänee ainakin terveyttä. Se on ravintoarvoiltaan mielenkiintoisen monipuolinen; tosin siis ilman pekonia ja nakkeja; siis osana monipuolisen terveellistä ruokavaliota. Yksityiskohtaisempaa tietoa munan ravintoarvoista tarjoaa esimerkiksi Munax.

Itse olen munalle allerginen, joten voin käyttää sitä vain pienenä komponenttina isossa kokonaisuudessa. Muuten tulloo paha olo. Viiden munan pannukakku on jo liikaa, mutta yhden munan letuista tulee kyllä kieltämättä hyvä mieli, kun munan jatkeena käyttää banaania, maitoa ja jauhoja. Keliaakikkovieraidenkin maha tykkää kun vehnäjauhojen sijaan käyttää riisi- ja maissijauhoja. Näin pääsiäisen herkkuna, voi hillon korvata esimerkiksi kuuman letun päälle sulavilla, pieniksi pilkotuilla Mignon-munapaloilla ja sitruuna- tai appelsiinirahkalla.

Letut toimivat loistavasti sekä jälkiruokana, että ruokaisalla täytteellä jatkettuna, myös pääruokana.

Lettutäyte:

200g jauhelihaa tai muuta lihan korviketta

Puolikas paprika

Punasipuli

1-2 tomaattia

100g savuporosulatejuustoa

100g emmental-mozzarellaraastetta

2 tl savustettua paprikaa

Mustapippurirouhetta

Ruskista jauheliha mediumiksi ja lisää joukkoon pieniksi pilkottu sipuli, paprika, tomaatti ja mausteet sekä hetken kuluttua pieniksi pilkottu sulatejuusto ja juustoraaste. Jos jäähdytät ja lämmität myöhemmin uudelleen, älä lisää vettä, koska lämmetessään täyte notkistuu ja liian notkeana se ei pysy letun sisällä.

Hiljaisessa saaristossa ei paljon veneitä ja muita ihmisiä näkynyt. Niin sitä sai nauttia luonnon rauhasta täysin siemauksin. Suuret alliparvet, lokkien kesäiset äänet, tuulessa liitelevät kotkat ja muut luontoelämykset ovat aina vaikuttavia. Kevät on rantapuskista ja tuulenpuuskista kantautuvien, moninaisten lintujen äänien perusteella jo pitkällä. Kohta munista kuoriutuu edellisien vuosien tapaan taas uutta elämää. 

Ehkä mielikuva munasta lienee lopulta vain ulkokuori ja todellinen sielunelämä on sen sisällä – mitä sieltä sisältä ikinä paljastuukin.

Jännityksellä jaetun palkintokinderin sisältä kuoriutui Mr. X, kaikkien endorfiinijanoisten sankari, metsien ja saariston MunaMiessss 😀

Published by Netta Tiitinen

Kuvataiteilija, yrittäjä ja ulkoilma-addikti. Luonnosta, maailmasta, politiikasta, sosiologiasta, filosofiasta ja psykologiasta kiinnostunut ajattelija, kirjoittaja ja elämän koukeroiden kyltymätön tutkija. Poliittisesti ja hengellisesti määrittelemätön oman tien kulkija ja realistisen optimistinen ongelmaratkaisija, joka uskoo luovuuteen, sitkeyteen ja moninaisen huumorin parantavaan voimaan. Kotisivu: www.nettatiitinen.fi

%d bloggers like this: